7: Avoliitto - miksipä ei?

Etusivulle

1

2

3

4

5

6

7

Avoliitto - miksipä ei?

Yhä useamman suomalaisen on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että avioliitto olisi yhteiselämän muotona avoliittoa parempi. Avioliittoa pidetään usein vanhentuneena ja kahlehtivana instituutiona, kun taas avoliiton katsotaan heijastavan nykyihmisen uutta itsenäisyyttä ja oikeutta päättää itse omista asioistaan.

Tässä lehtisessä käsitellään asioita, jotka osoittavat, ettei avoliittoon muuttaminen ole sittenkään niin ongelmatonta kuin monet kuvittelevat. Sitä harkitsevilla saattaa olla monta hyvää ja käytännöllistä syytä muuttaa saman katon alle, mutta riittääkö se? Ovatko he pohtineet perusteellisesti myös niitä seikkoja, jotka puhuvat avoliittoa vastaan?
1 " Se, muutanko yhteen rakkaani kanssa, kuuluu vain meille. Se on yksityisasia, johon muilla ei ole sanomista." Tällainen ajattelutapa on nykyään hyvin yleinen. Yhteiselämää eivät enää säätele yleiset normit, vaan lähinnä yksilöiden henkilökohtaiset maut ja mieltymykset.

Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin selvää, että yhteiselämän muodon valinta on enemmän kuin yksityisasia. Elämäntapamme ja valintamme vaikuttavat sekä yhteiskunnan rakenteisiin että ympärillämme oleviin ihmisiin, erityisesti omiin lapsiimme.
2 Ehkä tärkein perustelu avoliittoa vastaan on se, että siitä puuttuu avioliiton heikommalle osapuolelle tarjoama suoja, olipa kyse sitten lapsista tai toisesta aikuisesta. Avoliitto ei tarjoa sitä turvaa, jonka todellinen rakkaus tahtoo vaikeuksista huolimatta antaa.

Ilman yhteiselämää tukevia raameja ja julkista sitoutumista avopuolisot joutuvat helposti kiusaukseen paeta tavalla tai toisella tilanteesta, jossa vaikeudet koettelevat parisuhdetta. Joku päättää vain muuttaa pois. Toinen pitää vaikeat asiat sisällään, koska pelkää asuinkumppaninsa jättävän hänet, jos ongelmat kasvavat liian suuriksi.

Avioliiton sitovuutta pidetään usein pelottavana ja vaikeana. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että sitoutuminen tukee parisuhteen kehittymistä ja puolisoiden persoonallista kasvua. Kun vaikeita asioita ei voi paeta, niistä on mentävä läpi. Yhteiselämän toimivuus ei perustu niinkään oikean puolison löytämiseen kuin yhteiseen kasvuun ja hioutumiseen.
3 Uskollisuus ja sitoutuminen ovat miehen ja naisen välisen yhteiselämän avainsanoja. Ne ovat hyvin keskeisellä sijalla kristillisessä avioliittoetiikassa.

Avoliitto on määritelmänä sitoutumisen ja velvoittavan uskollisuuden vastakohta. Siinähän ei pääsääntöisesti päde seuraava ajatus: "Haluan panostaa sataprosenttisesti suhteeseemme ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa." Sen sijaan avoliiton perusajatus on seuraavanlainen: "Kokeillaan ja katsotaan, miten meidän käy. Jos yhteiselämämme ei onnistu, voimme aina lähteä eri suuntiin."

Kristillisen etiikan mukaan avoliitto on liian irtonainen ja velvoittamaton tapa järjestää miehen ja naisen välinen yhteiselämä. Ihmiselämän ehkä tärkein suhde tarvitsee vahvempia tukirakenteita. Niiden asemesta avoliitto tarjoaa olosuhteet, joissa on tärkeää varmistaa mahdollisuus irtautua suhteesta, kun ongelmia ilmaantuu. Tämä katsantokanta on tyypillinen aikamme yksilökeskeiselle ajattelulle, jossa itsensä toteuttaminen ja oma "onni" asetetaan parisuhteen hyvinvoinnin, vastuun ja sitoutumisen edelle.
4 Moni pitää hyvänä asiana sitä, että avoliitosta on helppo lähteä, jos yhteiselämä ei tunnukaan toimivan. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta avoero ei kuitenkaan ole emotionaalisesti yhtään avioeroa helpompi. Yhdessä eläminen ja seksuaalinen kanssakäyminen sitoo ihmiset aina vahvasti yhteen. Toisesta irrottautuminen on yhteiselämän muodosta riippumatta tuskallista.

Tämän päivän seurustelukulttuurista tuntuu lähes kokonaan kadonneen se ajatus, että toiseen voi tutustua myös erillään asuen. Suhde voi kehittyä jopa monipuolisemmaksi ja laaja-alaisemmaksi, jos sänkyyn ei kiirehditä liian aikaisin. Rakastelusta pidättäytyminen saattaa helpottaa myös sen arvioimista, onko suhteella todellisia jatkumisen mahdollisuuksia. Eroaminen seurustelukumppanista tekee aina kipeää, mutta ilman yhteisiä sänkykokemuksia ja yhdessä asumista se on kuitenkin helpompaa.
5 Monille avoliitossa eläville tärkein syy yhteen muuttamiseen on halu kokeilla, sovitaanko toisen kanssa todella yhteen. Heidän mielestään avoliitto on luonteeltaan "koeavioliitto". Mutta onko rakastamista ylipäätään mahdollista kokeilla ja testata ilman, että jokin rakkauden olemuksessa kärsii? Millaiset kriteerit lopulta ratkaisevat kokeilun onnistumisen ja kuka ne laatii? Koska "koe" päättyy? Ehkä ensimmäisen lapsen syntyessä tai ongelmien kasaantuessa? Avoliitto on monelle rakastamista takaovi raollaan.

Aitoa ja todellista rakkautta miehen ja naisen välillä ei voi testata tällä tavoin. Se edellyttää varmistelun sijasta tahtoa ja vastuun ottamista, antautumista ja uskaltamista. Niin kauan, kun suhteessa ei olla päästy tähän asti, ei siihen Raamatun mukaan kuulu myöskään täysi aviollinen yhteiselämä. Rakasteleminen ei siis kuulu avioliiton valmisteluun eikä yhteensopivuuden kokeilemiseen. Sänky ei ole oikea paikka testata toista ja mittailla hänen arvoaan. Sinne kuuluvat arvioinnin sijaan rakkaus ja vastuullisuus, kunnioitus ja hyväksyntä.
6 Avoliittoa perustellaan usein sillä, että se auttaa pareja valmistautumaan avioliittoon. Tilastot kuitenkin osoittavat avioerojen määrän kasvaneen viime vuosina. Ei siis ole mitään perusteita väittää, että avoliitot ehkäisisivät avioeroja, pikemminkin päinvastoin. Avoliitto on tehnyt uuden suhteen aloittamisen helpommaksi, mutta myös madaltanut eroamisen kynnystä.

Tilastotokeskuksen tutkimuksen mukaan avoparit lähtevät omille teilleen neljä kertaa herkemmin kuin naimisissa olevat. Vuonna 1995 purkautui 40 000 liittoa, niistä 26 000 avoliittoja.
7 Avoliitto pohjaa ilmiönä sekä Suomessa että muissa länsimaissa 60-ja 70-luvuilla tapahtuneeseen seksuaaliseen vapautumiseen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö joukkotiedotusvälineet ole voimakkaasti vaikuttaneet sitä seuranneeseen kehitykseen.

Amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista tehdyt tutkimukset osoittavat, että 90 prosentissa kohtauksista, joissa pari menee yhdessä sänkyyn, on kyse ihmisistä, jotka eivät ole naimisissa keskenään. Ei siis ihme, että katsojat pitävät tätä normaalina käyttäytymisenä.

Sarjoissa ja elokuvissa on harvoin kyse edes odottamisesta. Rakasteleminen muutaman päivän tuttavuuden jälkeen on tuikitavallista. Tie avoliittoon muodostuu siten hyvin lyhyeksi. Sitä pidetään täysin normaalina, se on yksinkertaisesti nykyaikaisen ihmisen tapa elää...

On mielenkiintoista havaita, että meidän tilanteemme tänään ei olekaan niin moderni kuin usein erehdymme uskomaan. Apostolit Pietari ja Paavali kirjoittivat aikanaan kirjeensä kristityille, jotka elivät seksuaalisen vapautumisen leimaamassa kulttuurissa: oli prostituutiota, homoseksuaalisuutta, haureutta, irtonaisia suhteita, perherakenteiden muutoksia jne. Korinttilaiskirje Uudessa testamentissa antaa meille elävän kuvan sen ajan tilanteesta.

Apostolit ja alkukirkko eivät julistaneet kristittyjen ratkaisuksi yhteiskunnan moraaliin sopeutumista tai Jumalan käskyjen uudelleentulkintaa. Päinvastoin: he vaativat, että kristittyjen oli uskallettava olla erilaisia - että heidän tuli avoimesti osoittaa, että Jumalan hyvä tahto on aina elämän puolella. Millaisen ratkaisun me valitsemme?
8 Raamatun mukaan eliniän kestävä avioliitto on se järjestys, jonka Jumalan on säätänyt miehen ja naisen välistä yhteiselämää varten. "Sen tähden mies erotkoon äidistään ja isästään ja liittyköön vaimoonsa ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi."

(1. Ms 2:24 ja Mt 19:5-6)

Raamatussa painotetaan siis seuraavia tekijöitä, kun pari solmii avioliiton:

• osapuolet antavat julkisen uskollisuuslupauksen
• osapuolet irrottautuvat lapsuuden perheistään ja näin syntyy uusi sosiaalinen yksikkö
• osapuolet aloittavat täyden seksuaalisen yhteiselämän.

Ensimmäiseltä sivulta viimeiselle Raamattu puhuu selkeästi elämäniän mittaisesta avioliitosta Jumalan luomana yhteiselämän muotona miehen ja naisen välillä. Perustavat lauseet yhteiselämästä ja rakkaudesta mainitaan aina avioliiton yhteydessä, ja löydämme ne niin keskeisistä teksteistä kuin luomiskertomuksesta, kymmenestä käskystä, vuorisaarnasta ja ensimmäisille kristillisille seurakunnille annetuista eettisistä ohjeista. Yhteistä näille raamatunkohdille on puhe vastuullisesta, uskollisesta ja kestävästä parisuhteesta. Myönteisiä viittauksia irtonaiseen ja vastuuttomaan yhteiselämään ei löydy.

On tärkeää huomata, että Raamatussa seksi ja yhteiselämä kuvataan oikeassa yhteydessään yhtenä Jumlan hyvistä lahjoista. Kristityt sanovat siis KYLLÄ! romantiikalle, seksille ja yhteiselämälle - niissä turvallisissa raameissa, jotka Jumala on Sanassaan antanut.